Finnische Verteilschriften

Es gibt wohl kaum eine Frage, die Menschen so sehr beschäftigt, wie gerade diese. Insbesondere taucht sie dann auf, wenn es um Gott geht. Für viele gilt: Wenn es einen liebenden und allmächtigen Gott gibt, dann dürfte es in dieser Welt kein Leid und keinen Tod geben! Ist diese Behauptung zutreffend? Logisch betrachtet kann es vier verschiedene Antworten auf die Frage geben, warum Gott Leid und Tod in dieser Welt zulässt: 1)    Entweder will Gott das Leid beseitigen, aber er kann es nicht,2)    oder er kann es und will es nicht,3)    oder er kann es nicht und will es nicht,4)    oder er kann es und will es. Doch welche Antwort ist die richtige? Genau das werden wir jetzt klären! Miksi maailmassa on niinpaljon kärsimystä ja kuolema? Tuskin mikään kysymys askarruttaa ihmisiä niin paljon kuin juuri tämä. Se pulpahtaa esiin erityisesti silloin, kun on kysymys Jumalasta. Monet ajattelevat, että jos on olemassa rakastava ja kaikkivaltias Jumala, niin maailmassa ei saisi olla kärsimystä eikä kuolemaa! Katsotaan, pitääkö väittämä paikkansa. Neljä loogista mahdollisuutta Loogisesti ajatellen voi olla olemassa neljä erilaista vastausta kysymykseen, miksi Jumala sallii kärsimyksen ja kuoleman: 1)         joko Jumala haluaa poistaa kärsimyksen mutta ei voi, 2)         tai hän voi mutta ei halua, 3)         tai hän ei voi eikä halua, 4)         tai hän voi ja haluaa. Mikä vastaus on oikea? Siitä on tarkoitus ottaa nyt selvää. Kuolema ja kärsimys ovat kaikkialla Kärsimys ja kuolema ovat alituisia seuralaisiamme. Ajatelkaamme esimerkiksi luonnonkatastrofeja kuten maanjäristyksiä, tornadoja, ennätysmäisiä tulvia tai ihmisten tahtomattaan aiheuttamia onnettomuuksia kuten laivojen haaksirikkoja tai lentokoneiden maahansyöksyjä. Tiedossamme on myös ihmisten tahallaan aiheuttamia katastrofeja. Lukemattomista islamilaisista itsemurhaiskuista mainittakoon New Yorkissa 11. syyskuuta 2001 tehty terrori-isku World Trade Centeriin, jossa kuoli noin 3000 ihmistä sekä Pariisin verilöyly 13. marraskuuta 2015, jossa surmattiin julmasti 130 henkilöä. Mutta samalla kun tällaiset kauheat tapahtumat tekevät suuria otsikkoja kokee myös kukin meistä ennemmin tai myöhemmin kärsimystä – olipa sitten kysymys hylkäämiseksi tulemisesta, menetyksestä, sairaudesta, onnettomuudesta tai kuolemasta. Joillakin vastasyntyneillä on epämuodostumia tai he kuolevat jonkun päivän päästä. Ihmiset syyttävät Jumalaa, kun kuormat tulevat liian suuriksi. Ongelmanratkaisussa haluaisin ensiksi asettaa vastakkain kaksi periaatteellisesti erilaista historian näkökantaa: Kaksi vastakkaista näkökantaa Näkökanta 1 -- usko evoluutioon: Tämän mukaan maapallomme on miljoonia vuosia vanha ja kuolema on historiamme alituinen seuralainen. Kärsimyksen ja kuoleman selitetään olevan ikään kuin liittolaisia elämän syntymisprosessissa – uutta elämää voi syntyä vain kuoleman kautta. Saksalainen mikrobiologi Reinhard Kaplan kirjoittaa, että „“sisäänrakennettu“ vanheneminen ja kuolema ovat tosin tuskallisia yksilölle, erityisesti ihmiselle, mutta sen ansiosta evoluutio pystyi ylipäätänsä luomaan lajimme.“ Näkökanta 2 – usko Luojaan: Raamattu nimittää Jumalaa Luojaksi. Hän arvosteli luomistyötään lopuksi ilmaisulla „sangen hyvä“ (Raamattu: 1. Mooseksen kirja 1:31). Tämä arvostelu tarkoittaa koko luomakuntaa ja täten myös ensimmäisiä ihmisiä Aatamia ja Eevaa. Syntiinlankeemuksessa ihminen käyttäytyi tottelemattomasti Jumalaa kohtaan ja toimi Jumalan etukäteen antamia, kuolemaa, kärsimystä ja sairautta koskevia varoituksia vastaan. Täten astui voimaan laki: „Synnin seuraus on kuolema“ (Roomalaiskirje 6:23). Synti ja kuolema kuuluvat siis ehdottomasti yhteen. Synnin kautta kuolema tunkeutui maailmaan, joka oli sitä ennen erittäin hyvä. Siitä lähtien koko luomakunta on ollut altis rappiolle ja katoavaisuudelle. Kumpi näistä kahdesta näkökulmasta on oikea? Toisen näistä täytyy loogisesti ajatellen olla väärä! Kaikkien eliöiden soluista löytyy suorastaan käsittämättömän paljon informaatiota. Tämä on tarpeen kaikkien elinten muodostumiseen ja elämän kaikkien prosessien säätelemiseen. On mahdotonta, että informaatio syntyisi itsestään materiasta. Informaation luonnonlakien avulla voidaan romauttaa koko evoluutiorakennus. Täten voimme lähteä ainoastaan näkökannasta 2 – raamatullisesta opista. Kärsimyksen ja kuoleman syy on siis ihmisen synti Aatamin ajoista lähtien. Näin selittyy tämän maailman yleinen kärsimys. Jokainen oppi, joka haluaa selittää maailmaa lähtemättä syntiinlankeemuksesta, rakentuu väärälle perustalle. Täytyy todeta, että on oma syymme, että maailma on sellainen kuin se on. Jumala ja katastrofit On tullut ilmi, että kärsimys ja kuolema ovat synnin seurausta. Mutta miten on luonnonkatastrofien laita, joihin yksittäiset henkilöt eivät ole syypäitä? Ajattelen esimerkiksi Elbe- ja Mulde-jokien vuosisadan tulvaa elokuussa 2002. Jobin kirjassa 12:15 lukee: „Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.“ Aamoksen kirjassa 3:6 lukee hyvin radikaalisti: „Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota Herra ei ole tuottanut?“ Samaan tapaan lukee Jesa­jan kirjassa 45:5a + 7: „Minä olen Herra, … joka tuon valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.“ Meitä hämmästyttää suuresti, että Jumala pitää itseään onnettomuuksien ja tuhon aiheuttajana. Ensi silmäykseltä tämä kauhistuttaa meitä. Jumala ei ainoastaan salli onnettomuutta vaan hän on jopa sen aiheuttaja. Tämä ei sovi sitten lainkaan meidän vähättelevään käsitykseemme „rakkaasta Jumalasta“. Mutta ottakaamme huomioon, että sama Jumala aiheutti vedenpaisumuksen, jossa hukkui armottomasti miljoonia ihmisiä. Sama Jumala tuomitsi koko amalekian kansan perikatoon. (Samuelin kirja 15:2-3). Jumala ei tee kuitenkaan mitään mielivaltaisesti. Jumalalla on kaikkeen syynsä ja usein hän ilmoittaa tuomionsa jo kauan etukäteen: „Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille“ (Aamoksen kirja 3:7). Näin Jumala teki esimerkiksi ennen vedenpaisumusta (1. Mooseksen kirja 6:7) tai Sodoman ja Gomorran tuhoamista (1. Mooseksen kirja 18). Sama Jumala tulee myös tuomitsemaan kerran jumalattomat ihmiset ikuiseen kadotukseen (Ilmestyskirja 21:8). Tämäkin on ennustettu kauan sitten (Markuksen evankeliumi 16:16b), niin ettei se tapahdu kenellekään odottamattomasti. Tätä kaikkea ajatellen on otettava huomioon, että Jumala on henkilöksi tullut rakkaus (1. Johanneksen kirje 4:16). Hän on sama Jumala, joka lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan, jotta eläisimme (ikuisesti) hänen kauttaan (1. Johanneksen kirje 4:9). Yksittäisen ihmisen kärsimys Raamattu opettaa, että yleinen kärsimys synti mukaanluettuna on osa tämän maailman kokonaiskuvaa. Ihmisen henkilökohtaisella kärsimyksellä sitä vastoin EI pidä aina olla yhteyttä tekemiimme synteihin. Varokaamme tarkoin sanomasta sairaalle tai hätääkärsivälle, että hänen henkilökohtainen tilanteensa johtuisi hänen synneistään. Jumala sallii Jobin kärsiä, vaikka hän oli vanhurskas. Job, joka oli aikanaan maapallon vanhurskain mies, joutui kärsimään uskomattoman paljon: Hän menetti kaikki lapsensa, palvelijansa ja koko omaisuutensa yhtenä ainoana päivänä. Sen lisäksi hän sairastui erittäin tuskalliseen tautiin. Jumala ei selittänyt Jobille koskaan kärsimyksen erityistä syytä, mutta hän antaa Jobin kirjan (yksi raamatun osa) lukijan seurata kulissien takana taivaassa käytyjä epätavallisia keskusteluja, joista Jobilla ei ollut aavistustakaan. Jumalalla oli syynsä sallia Jobin kärsiä, mutta hän ei ilmoittanut sitä Jobille eikä meillekään. Jumala näyttää meille Raamatussa hyvin harvoja tapauksia, miksi yksittäisen ihmisen täytyi kärsiä. Kun Jeesus meni opetuslastensa kanssa sokeana syntyneen miehen ohi, nämä kysyivät häneltä, johtuiko miehen sokeus hänen omista vai hänen vanhempiensa synneistä. Jeesus selitti heille, että mies syntyi sokeana, koska Jumala halusi näyttää kaikkivaltiutensa parantamalla miehen (Johanneksen evankeliumi 9:1-7). Ananias ja Safira sen sijaan kaatuivat kuolleena maahan heidän valehdeltuaan julkisesti seurakunnalle (Apostolien teot 5:1-11). Kärsimys ikuisuuden kannalta katsottuna Kärsimystä ei saa tarkastella ikuisuutta huomioon ottamatta! Apostoli Paavali löysi syitä kerskailla „heikkoudestaan“ - siis sairauksistaaan, kivuistaan, menetyksistään. Hän luettelee kärsineensä kidutuksen, ruoskinnan, vankilassaolon, kivityksen, haaksirikon, ryöstön, sairauden, uupumuksen, nälän, janon ja kylmyyden takia (2. korinttilaiskirje 11:16-33). Hänen kirjeensä osoittavat, että vasta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta meille tuli mahdolliseksi ikuinen elämä. Tämän kannalta ajallinen kärsimys saa suorastaan vähäpätöisen merkityksen: „Sillä minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.“ (Roomalaiskirje 8:18). Muuan ystävä, joka joutuu kärsimään monen sairauden aiheuttamista kovista kivuista, kirjoitti minulle: „Kestän tämänpuolisen elämän, sillä minun lohdutukseni on ikuisuus.“ Mitä Jumala tekee kärsimyksen ja kuoleman suhteen? Ihmisiltä, jotka syyttävät Jumalaa siitä, että hän olisi välinpitämätön eikä tekisi mitään, jää huomaamatta elintärkeä totuus: Itse asiassa Jumala on jo tehnyt kaiken, mitä me toivomme itsellemme rakastavalta Jumalalta. Jumalan Poika Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi ja kärsi puolestamme suunnattomasti aina hirveään kuolemaan asti. Aatamin synti oli nimittäin jättänyt ihmiskunnan kauheaan toivottomuuteen. Vaikka meidän ruumiimme kuoleekin, meillä on kuitenkin kuolematon sielu, koska Jumala puhalsi meihin luomisessa (ikuisen!) henkensä. Se, mikä tekee meidän olemassaolomme tietoiseksi, on siis olemassa ikuisesti. Jos Jumala ei olisi tehnyt mitään meidän syntiämme vastaan, pysyisimme koko ikuisuuden Jumalasta erossa ja siten pysyvän kärsimyksen tilassa. Oli Jumalan suunnitelma lähettää luoksemme Poikansa Jeesuksen, jotta hän uhraisi itsensä meidän puolestamme. Hän otti kantaakseen Golgatan ristillä joka ikisen kuviteltavankin synnin. Ainoana synnittömänä hän kykeni kantamaan sen ja rakensi täten sillan sen syvän kuilun yli, joka oli syntynyt synnin kautta Jumalan ja ihmisen välille. Hänen pelastustyönsä ansiosta hän voi nyt antaa jokaiselle, joka tämän uskoo, iankaikkisen elämän (Johanneksen evankeliumi 1:12; Efesolaiskirje 2: 8-9). Kaikki, jotka uskovat Herraan Jeesukseen Kristukseen ja siihen, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista ja ottavat hänet vastaan HERRANA ja pelastajana, viettävät ikuisuuden Jumalan kanssa (1. korinttolaiskirje 15:1-4). On olemassa myös paikka, jossa on ikuinen ero Jumalasta Raamattu varoittaa meitä siitä, että niiden, jotka eivät usko Kristukseen, tulee maistaa toinen kuolema, ja se on helvetti – ikuinen ja ehdoton ero Jumalasta kauhean tuskan piinaamana (Ilmestyskirja 21:8). Matteuksen evankeliumissa 25:46 Jeesus mainitsee yhdessä jakeessa molemmat tiet: „Ja niin he lähtivät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.“ Ilmaisut „Jumala on kaikkivaltias ja rakastava Jumala“ ja „maailma on täynnä kärsimystä ja pahuutta“ eivät ole ristiriidassa keskenään. Mitä Jumalan olisi tehtävä, jos hän haluaisi poistaa kärsimyksen ja kuoleman maailmasta? Hänen täytyisi poistaa sen syy. Kärsimyksen ja kuoleman syy on synti. Niinpä hänen olisi poistettava maailmasta meidät, synnin aiheuttajat. Mutta jos hän antaisi meidän kuolla ilman synnin anteeksiantoa, jäisi meidän olinpaikaksi vain helvetti. Mutta sitä Jumala ei halua. Hänen rakkaudestaan syntynyt suunnitelma on siksi tämä: Minä annan ihmisten lyhyen maallisen elämänsä aikana kärsiä ja kuolla, mutta heille kerrotaan evankeliumin pelastava sanoma. Näin he saavat mahdollisuuden säästyä ikuiselta kärsimykseltä ja hyväksyä kutsun taivaaseen. Tästä seuraa kaksi päätösmahdollisuutta: „Joka uskoo HÄNEEN (Jeesukseen Kristukseen), sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen“ (Johannes 3:18). Meitä koskevat johtopäätökset Kaikkien pohdiskelujen jälkeen palaan aluksi mainittuun neljään loogiseen mahdollisuuteen Jumalan käyttäytymisen suhteen. Olisimmeko ajatelleet, että vaihtoehto kaksi on oikea vastaus? Jumala voi poistaa kärsimyksen, mutta hän ei halua, sillä se auttaa meitä pelastumaan. Pyydä HERRAA Jeesusta Kristusta antamaan anteeksi kaikki syntisi. Ota HÄNET vastaan henkilökohtaisena Luojanasi ja pelastajanasi ja seuraa HÄNTÄ, jotta voisit iloita ikuisesta elämästä ilman kärsimystä. Johtaja ja professori evp.tekn. tri Werner Gitt

Die grundlegende Frage, die suchende Menschen sich stellen, wird hier von Prof. Dr. Werner Gitt beantwortet. "Wie findet man den Himmel?" Auf jeden Fall nicht durch eigene Anstrengungen oder Konzepte. "Was aber bringt uns wirklich in den Himmel?" Gott hat die Einladungen für den Himmel schon verteilt wie im Gleichnis des Menschen, der zu einem großen Fest Einladungen verschickte. Doch viele Menschen redeten sich heraus. Prof. Dr. Gitt ruft dazu auf, nicht so "kurzsichtig" wie diese Leute zu sein. Jesus will uns vor der Hölle erretten und diese wird kein Vergleich zu der sogenannten "Hölle von Auschwitz" sein. Er hat am Kreuz für unsere Schuld bezahlt, wir müssen diese Einladung nur annehmen, dann ist ein Platz im Himmel "gebucht". Ein Entscheidungsgebet soll den Lesern dabei helfen. Dieses Traktat eignet sich besonders gut zur Weitergabe an suchende Menschen!  Kuinka pääsen taivaaseen? Monet ihmiset sulkevat iankaikkisuutta koskevan kysymyksen mielestään. Näin tekevät jopa ne, jotka pohtivat omaa kuolemaansa. Drew Barrymore näytteli lapsitähtenä yhtä amerikkalaisen fantasiaelokuvan E.T. päärooleista. Kun hän oli 28-vuotias, hän totesi: „Jos kuolen ennen kissaani, niin toivoisin, että tuhkani annettaisiin sille syötäväksi. Näin elämäni jatkuisi edes kissani kautta.“ Eikö tällainen lyhytnäköisyys ja täydellinen tietämättömyys kuoleman jälkeisestä elämästä ole järkyttävää? Jeesuksen aikaan monet ihmiset tulivat hänen luokseen. Heidän mielessään olivat yleensä ajalliset asiat: kymmenen spitaalista halusi tulla terveeksi (Luukas 17:13) sokeat halusivat näkönsä (Matteus 9:27) yksi odotti apua perintöriidassa (Luukas 12:13-14) fariseukset halusivat tietää, pitäisikö heidän maksaa keisarille veroja (Matteus 22:17). Vain harvat ihmiset tulivat Jeesuksen luo saadakseen tietää, miten taivaaseen voi päästä. Nuori rikas mies etsi hänet käsiinsä kysyäkseen: „Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?“ (Luukas 18:18). Hän sai tietää, mitä hänen pitäisi tehdä: myydä kaikki, mihin hän oli sydämestään kiintynyt, ja seurata Jeesusta. Koska hän oli hyvin rikas, hän ei noudattanut neuvoa vaan luopui mieluummin taivaasta. Mutta oli myös ihmisiä, jotka eivät lainkaan etsineet taivasta. Kuitenkin kohdatessaan Jeesuksen he törmäsivät kysymykseen – ja tarttuivat heti tilaisuuteen. Sakkeus halusi nähdä Jeesuksen, mutta löysi enemmän kuin odotti. Kun Jeesus oli vieraillut hänen kodissaan – vähän niin kuin iltapäiväkahvilla – hän löysi taivaan (taivasten valtakunnan). Jeesus totesikin: „Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi“ (Luukas 19:9). Miten taivaan voi löytää? Edellisen perusteella voimme todeta: Taivasten valtakunnan voi löytää jonain aivan tiettynä päivänä. Tämä on hyvä tietää, sillä se tarkoittaa, että Sinäkin voit tänään tarttua Jumalan tarjoamaan iankaikkiseen elämään. Taivasten valtakunnan saavuttaminen ei riipu teoista tai suorituksista. Taivasten valtakunnan voi löytää ilman mitään ennakkovalmisteluja. Omat käsityksemme taivaaseen pääsemisestä ovat väistämättä virheellisiä, elleivät ne perustu Jumalan omaan ilmoitukseen. Eräässä laulussa lauletaan klovnista, joka kuoli vuosia kestäneen sirkusuran jälkeen. Siinä todetaan: „Hän pääsee varmasti taivaaseen, sillä hän teki ihmiset iloisiksi.“ Eräs rikas nainen rakennutti köyhäinhoitolaitoksen, jossa kaksikymmentä naista sai elää ja asua ilmaiseksi. Kuitenkin vain yhdellä ehdolla: Naisten oli luvattava rukoilla tunti päivässä hyväntekijänsä sielun pelastukseksi. Miten sitten voimme päästä taivaaseen? Jeesus antoi selvän ja yksiselitteisen vastauksen tähän kysymykseen. Hän kertoi vertauksen, joka löytyy Luukkaan evankeliumista (luku 14:16). Siinä hän puhuu miehestä [mies tarkoittaa vertauksessa Jumalaa], joka järjesti suuret pidot [pidot tarkoittavat vertauksessa taivasta] ja lähettää ensiksi kutsun vain valituille. Vastaukset ovat kaikki masentavia: „Yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ‚Olen ostanut pellon‘, sanoi yksi...‘Ostin viisi härkäparia‘, sanoi toinen... Kolmas sanoi: ‚Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla‘.“ Jeesus päättää vertauksensa juhlien järjestäjän tuomioon: „Voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni“ (Luukas 14:24). Tämä osoittaa, että taivaan voi joko voittaa omakseen tai sen voi kadottaa. Ratkaisevaa on, ottaako kutsun vastaan vai torjuuko sen. Voisiko mikään olla yksinkertaisempaa? Ei varmaankaan! Monet ihmiset jäävät kerran taivaan ulkopuolelle siksi että hylkäsivät kutsun, eivät siksi etteivät olisi tunteneet tietä. Noita kolmea vertauksessa mainittua henkilöä ei ole tarkoitettu meille esikuvaksi, sillä yksikään heistä ei ota kutsua vastaan ja saavu juhlaan. Eikö juhlaa sitten järjestetäkään? Kyllä vain. Peruutusten jälkeen isäntä lähettää kutsuja kaikkialle. Mutta enää ei paineta kultareunaisia kutsukortteja, nyt riittää pelkkä kutsuhuuto: „Tulkaa!“ Ja jokainen, joka vastaa kutsuun, saa varmasti paikan juhlapöydässä. Entä mitä tapahtuu? Ihmiset todella tulevat – jopa suurin joukoin. Jonkin ajan kuluttua isäntä tarkistaa tilanteen ja toteaa: Paikkoja on vieläkin vapaana. Hän sanoo palvelijoilleen: „Menkää uudelleen, kutsukaa lisää!“ Tässä kohtaa haluaisin soveltaa vertausta meihin, sillä se kuvaa tarkalleen nykyistä tilannettamme. Taivaassa on vielä vapaita paikkoja, ja Jumalaa kutsuu Sinua: „Tule, ota paikkasi taivaassa! Ole viisas ja tee varaus iankaikkisuutta varten! Tee se tänään!“ Taivaassa on sanoinkuvaamattoman kaunista. Siksi Jeesus vertaa sitä suuriin juhliin. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä (luku 2:9) sanotaan: „Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.“ Mikään, ei kerta kaikkiaan mikään tässä maailmassa ole edes lähimain verrattavissa taivaaseen. Niin käsittämättömän kaunista siellä on! Siksi on tärkeää, että emme jää siitä osattomiksi. Jeesus, Jumalan poika, on avannut meille taivaan portin. Hänelle kuuluu kiitos siitä, että taivaaseen on niin helppoa päästä. Kyse on enää vain omasta tahtomisestamme. Vain se, joka on yhtä tyhmä ja lyhytnäköinen kuin nuo vertauksen kolme henkilöä, ei ota kutsua vastaan. Pelastus tulee Herran Jeesuksen kautta. Apostolien teoissa (luku 2:21) on tärkeä jae: „Mutta joka huutaa avuksi Herran [Jeesuksen] nimeä, se pelastuu.“ Tämä on yksi Uuden testamentin tärkeimmistä lauseista. Kun Paavali istui Filippin vankilassa, hän johdatteli vartijansa kanssa käymänsä keskustelun pääasiaan: „Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.“ (Apostolien teot 16:31). Sanoma on lyhyt. Ytimekkyydessään se voi muuttaa kuitenkin koko elämän. Vielä samana yönä vanginvartija kääntyi ja uskoi Jeeukseen. Mistä Jeesus pelastaa? Sekin pitäisi tietää! Hän pelastaa tieltä, joka päättyy ikuiseen kadotukseen, helvettiin. Raamatussa sanotaan, että ihmiset ovat taivaassa ja helvetissä ikuisesti. Toinen paikka on hirvittävä, toinen ihmeellisen ihana. Kolmatta paikkaa ei ole olemassa. Viisi minuuttia kuolemansa jälkeen kukaan ei enää sano, että kaikki päättyisi kuolemaan. Jeesuksen persoona on keskeinen. Iankaikkinen olinpaikkamme riippuu yhdestä ainoasta asiasta: Jeesuksen persoonasta ja suhteestamme häneen. Kun olin Puolassa esitelmämatkalla kävin Auschwitzin entisessä keskitysleirissä. Toisen maailmansodan ja Saksan kolmannen valtakunnan aikana siellä tapahtui hirvittäviä asioita. Vuosien 1942 ja 1944 välisenä aikana Auschwitzin kaasukammioissa tapettiin yli 1,6 miljoonaa ihmistä, jotka sitten poltettiin. Suurin osa tapetuista oli juutalaisia. Kirjallisuudessa puhutaan usein „Auschwitzin helvetistä“. Mietin tätä sanontaa, kun opas vei meitä kaasukammioon, jossa voitiin kerralla surmata 600 ihmistä. Se oli käsittämättömän julmaa. Mutta oliko kyseessä todella helvetti? Saatoin tutustua kaasukammioon vain siksi, että kauheudet päättyivät vuonna 1945. Nykyisin alueeseen ja sen tuholaitteisiin voi tutustua vapaasti eikä ketään enää kiduteta tai myrkytetä kuoliaaksi. Auschwitzin kaasukammiot elivät vain aikansa. Helvetti on Raamatun mukaan ikuinen. Nykyisen museon sisääntuloaulassa katseeni osui kuvaan, joka esitti Kristusta ristillä. Joku vangeista oli raapustanut naulalla seinään kuvan ristiinnaulitusta Kristuksesta, toivonsa lähteestä. Tämäkin taiteilija kuoli kaasukammiossa. Mutta hän tunsi pelastajansa, Jeesuksen. Hän tosin kuoli aivan hirvittävissä olosuhteissa, mutta taivas oli hänelle avoin. Sen sijaan helvetistä, josta Jeesus Uudessa testamentissa vakavasti varoittaa (esim. Matt. 7:13; Matt. 5:29-30; Matt. 18:8), ei ole enää pelastusta eikä ulospääsyä, kun sinne kerran on päätynyt. Koska helvetti on ikuinen, kukaan ei voi koskaan käydä siellä vain tutustumiskäynnillä niin kuin Auschwitzissa. Myös taivas on ikuinen. Taivas on se paikka, johon Jumala haluaisi meidät johdattaa. Ota vastaan kutsu taivaan valtakuntaan. Huuda avuksi Herran nimeä. Näin varaat itsellesi paikan taivaassa! Kerran erään esitelmäni jälkeen eräs nainen kysyi minulta hyvin innoissaan: „Voiko taivaiseen todellakin varata paikan? Kuulostaa vähän niin kuin matkatoimistossa asioisi.“ Vastasin myöntävästi: „Joka ei tee varausta, ei pääse perille. Jos haluat Havajille, sinulla pitää olla voimassaoleva matkalippu.“ Hän kysyi edelleen: „Mutta lentolippu pitää kai maksaa?!“ – „Aivan, ja lippu taivaaseen myös! Mutta se lippu on niin kallis, ettei kukaan meistä pysty sitä maksamaan. Syntiemme tähden se on mahdotonta. Jumala ei salli taivaassaan lainkaan syntiä. Siksi jokaisen, joka haluaa tämän elämän jälkeen viettää ikuisuuden Jumalan luona taivaassa, täytyy ensin päästä vapaaksi synnistä ja syyllisyydestä. Tätä vapautta ei voinut ostaa kukaan muu kuin se, joka oli itse synnitön – Jeesus Kristus. Hän oli ja on ainoa, joka pystyi maksamaan koko hinnan. Hän suoritti maksun ristinkuolemallaan, omalla verellään.“ Mitä minun pitäisi tehdä päästäkseni taivaaseen? Jumalan pelastuskutsu on tarkoitettu jokaiselle. Monet Raamatun kohdat haastavat meitä vastaamaan Jumalan kutsuun: „Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta“ (Luukas 13:24). „Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!“ (Matteus 4:17). „Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen“ (Matteuksen 7:13-14). „Voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu“ (1. Timoteus 6:12). „Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut“ (Apostolien teot 16:31). Nämä ovat kaikki kovin ravistelevia ja suoria sanoja. Niistä välittyy vakavuus, päättäväisyys ja välttämättömyys. Siksi teet johdonmukaisesti, jos vastaat taivasten valtakunnan kutsuun. Voit tehdä sen rukoilemalla vapaasti esimerkiksi seuraavin sanoin: Herra Jeesus, olen juuri lukenut, että voin päästä taivaaseen vain Sinun kauttasi. Haluaisin olla kerran luonasi taivaassa. Pelasta minut helvetistä, jonne oikeastaan kaikkien syntieni takia kuuluisin. Koska rakastat minua niin paljon, kuolit myös minun puolestani ristillä ja maksoit siellä syntini. Näet kaikki syntini lapsuudesta asti. Tiedät kaikki syntini, kaiken minkä muistan itse, mutta myös kaiken, minkä olen jo kauan sitten unohtanut. Tunnet sydämeni läpikotaisin. Olen edessäsi kuin avoin kirja. En voi tulla luoksesi taivaaseen tällaisena. Siksi pyydän, anna minulle anteeksi syntini, joita nyt sydämestäni kadun. Tule elämääni ja tee se uudeksi. Auta minua jättämään kaikki se, mikä ei ole silmissäsi oikein. Anna minulle uusi tapa elää ja siunaa uuden elämäni alku. Avaa minulle sanasi, jonka löydän Raamatusta. Auta, että ymmärrän, mitä haluat sanoa minulle. Anna minulle kuuliainen sydän, että teen sitä, mikä on Sinun mielesi mukaista. Haluan, että olet tästä hetkestä alkaen Herrani. Haluan seurata Sinua. Osoita minulle tie, jota minun tulee kulkea kaikilla elämäni alueilla. Kiitos siitä, että olet kuullut rukoukseni. Kiitos, että saan olla lapsesi ja kerran luonasi taivaassa. Aamen. Professori, tekn. tri Werner Gitt, Informaatiotutkija